Laurin päivä

Ajelin vuokra-Teslalla Helsinki-Vantaan lentoaseman hotellia kohti. Jännitti. Tulkki oli myöhässä tapaamisesta ja minua odotti kolme brittiä. Ymmärrän englantia välttävästi ja puhun hyvin vähän. Ei auttanut kun luottaa itseensä ja sukeltaa hyvin epävarmalle alueelle. Kohtaaminen oli suorastaan koominen. He varmistivat kuulemansa, kysymällä minulta varmistavan kysymyksen johon vastaus oli kyllä tai ei. Olen kiitollinen heille, kun he suhtautuivat minuun lämpimästi ja huumorilla, vaikka oli kysymys totisesta bisneksestä.

Tulkki saapui paikalle ja nousimme autoon. Vaikutus oli toivotunlainen, vieraani todella tykkäsivät kyydistä. Tesla lähti lipumaan pitkin katuja äänettömästi ja tasaisesti. Ilmastointi säädettiin 17 asteeseen, koska seuralaisteni mielestä Suomessa on niin ”kuuma”. Ulkona oli noin 20 astetta lämmintä ja puolipilvistä, hyvä etten itse vilustunut. ”Suomessa on valtavasti puuta”, oli seuraava johtopäätös Lahden moottoritien varrelta. Pian saavuimme päämääräämme.

Kello käynnistyi, kun Vetokattonippu nostettiin ilmaan rekan lavalta. Vetokaton asennukseen meni aikaa 18 minuuttia. Itse avaukseen meni alle neljä minuuttia. Britit olivat todella innoissaan. He eivät etukäteen arvanneet kuinka nopea ja helppo Vetokaton asennus voi olla. Heitä kiinnosti kovasti kaikki yksityiskohdat ja tekniikka. Mediaakin oli paikalla ja asennus kuvattiin. Minua ja Leeviä haastateltiin. Leevi hoiti tämänkin demoasennuksen hienosti.

Lähdimme lounaalle neuvottelemaan isosta teknologialisenssisopimuksesta. He edustavat yritystä joka valmistaa 25-35 miljoonaa ristikkoa vuosittain. Neuvottelu oli upea kokemus, vaikka kestikin useita tunteja. He toivottivat meidät tervetulleiksi tekemään demokohteen heidän maaperälleen. Heidän kiinnostuksensa oli todella kovaa luokkaa. Sellaiseen ei ole täällä Suomessa päässyt tottumaan. 🙂

Ajomatkalla puhuttiin koko ajan. He kyselivät paljon ja olivat ihmeissään, kun koulutukseltani en ole insinööri vaan peruskoulun jälkeen oppisopimuskoulutuksella rakennusalalle valmistunut yrittäjä. Paluumatkalla olin jo tosi väsynyt. En jaksanut enää skarpata kuunnellessani vierasta kieltä. Onneksi tulkkini on kova poika puhumaan ja tuntee Vetokaton hyvin. Iso kiitos Hänelle. 😀

Kiitimme molemmin puolin päivästä ja he toivoivat näkevänsä meidät pian. Tulkki lähti vielä näyttämään heille Helsinkiä ja minä suuntasin kotia päin. Lähes koko matkan olin jälleen puhelimessa. Saan kertoa Leeville tapahtumat puhelimessa, eikä siinä valitettavasti into välity enää samalla tavalla, kun on jo väsy ja veto pois. Koita siinä sitten kertoa rakkaalle ja tärkeälle yhtiökumppanille kaikki siten, että hänkin innostuu, niin kuin itse on innostunut. Epäreilu tilanne. Kuitenkin, viimeiseksi lauseeksi tähän sopii hyvin; UPEA PÄIVÄ JA KOKEMUS.

-Lauri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *