Patentit

Mieleni täytti iso riemu ja ilo. Kuvittelin juuri alkaneen matkan olevan helppo ja minun olevan pysäyttämätön. Olin saanut uutuustutkimuksen Vetokatosta kouraani. Ajattelin sen perusteella patentin olevan jo taskussani. Patentin, jolla koko maailma valloitetaan helposti ja nopeasti. Innokas pikkupoika sisälläni ei nähnyt asian todenmukaisuutta. Menestymisen eteen tarvitsee tehdä paljon oikeita asioita, mikä ei aina ole helppoa. Pikkupoika uskoi sinisilmäisesti patentin voimaan ja valtaan, vaikka patenttihakemusta ei oltu vielä alettu kirjoittamaankaan.

Kuvittelin patentoinnin olevan kallista, ja asiaa selvitettyäni jouduin lykkäämään patenttihakemuksen tekemistä henkilökohtaisen kassatilanteen vuoksi. Silloin ei edes tullut mieleen rahoittaa patenttihakemusta lainalla, joka olisi todella ollut järkevää. Viidellä tuhannella eurolla saa kustannettua uutuustutkimuksen, patentin kirjoittamisen ja jättämisen laadukkaan toimiston tekemänä. Välivaihe ilman suojaa mentiin mentaliteetilla, että mikäli meiltä vietäisiin Vetokatto-idea, maailma saisi joka tapauksessa uuden tavan rakentaa. Onneksemme ei viety.

Minua neuvottiin, ettei kannata jättää hakemusta ennen kun tietää tarkasti mikä tulee olemaan lopullinen ratkaisu Vetokaton tekniikassa. Itse olin ja olen edelleen asiasta täysin toista mieltä. Vetokaton voi toteuttaa todella monilla eri tekniikoilla, jolloin patentti on helppo kiertää jos se keskittyy johonkin yksityiskohtaan. Olemme itsekin käyttäneet useita erilaisia etäisyydenmäärittäjiä.

Mihin siis kannattaa kiinnittää huomiota panttihakemusta kirjoittaessa, jotta suojasta saa vahvan ja pitävän? Vastaus on – menetelmään. Mikäli innovaation toimintaperiaate on ympäristössään uusi, ei kannata keskittyä yksityiskohtiin. Kannattaa keskittyä suojaamaan isompi kokonaisuus, eli kuinka innovaatio toimii, menemättä syvemmälle tekniikkaan. Silloin patenttia ei voi kiertää tekemällä jotain oleellista tekniikkaa toisin.

Olen ollut patenttien kirjoittamisessa vahvasti mukana. Niissä näkyy kädenjälkeni. Ne perustuvat menetelmään. Olen itse Vetokaton parhaita asiantuntijoita. Patenttiammattilainen tarvitaan mukaan, mutta he eivät välttämättä ole asiantuntijoita kaikissa innovaatioissa. Yhteistyössä tulee paras lopputulos.

Patenttihakemukset kannattaa jättää mahdollisimman pian, koska niiden käsittelyyn menee aikaa. Ne voivat olla useamman vuoden projekteja. Kun hakemus on sisällä, kannattaa välittömästi viedä tuotekehitys maaliin ja aloittaa bisnes. Patentti ei takaa vielä yhtään mitään. Vaikka se tuntuukin hyvältä, niin ilman myyntiä siitä ei ole mitään hyötyä. Patentin vahvuus perustuu pitkälle sen tahon varallisuuteen, kenellä patentti on hallussa. Jos joku loukkaa patenttia, puolustamiseen tarvitaan rahaa. Eikä oikeuteen meno ole lähtökohtaisesti halpaa. Myynti keskiöön, sillä patentti itsessään ei tee kenestäkään menestyjää.

-Lauri

Rahoituskierros

Pääni ei käänny vasemmalle kuin muutaman sentin. Niskassa on iso jumi, joka syntyi esiintyessäni eilen hienossa klubitilassa. Pääni kääntyy oikealle normaalisti. Ilmanvaihto ja pää oikealle päin käännettynä oleminen ilmeisesti saivat tämän aikaan.

Päivä oli todella hieno. Tapasin muutaman potentiaalisen menestyneen ja miellyttävän sijoittajaehdokkaan. Nautin kohtaamisista paljon. Pieni haitta pään kääntymisessä muistuttaa minua hienosta päivästä.

Rahoituskierroksen tarkoitus on kerätä yhtiöön miljoona euroa pääomaa. Vetokatolla on investointitarpeita. On tuotekehitystä ja tarve kasvattaa tiimiä sekä myynnin ja koulutuksen puolelle. Selvään kansainväliseen kysyntään vastaamiseen tarvitsemme lisää jalkapareja.

Sijoitusmaailma on mielenkiintoinen ympäristö. Siellä moni yritys etsii itselleen joko ”kylmää tai älykästä” rahaa. Älykkään investoinnin mukana tulee myös osaamista, jota nuori yhtiö tarvitsee. Kylmä raha on sijoitus ilman panostusta yhtiöön. Me olemme älykkään rahan tarpeessa.

Rakennusala on tulevaisuuden kuuma ala, jonne sijoittajat alkavat pikkuhiljaa panostamaan enemmän ja enemmän. Rakennusalalle tulee paljon älyä ja ekologisia uusia ratkaisuja. Rakennusala on perinteisesti hyvin vanhanaikainen ja viimeiseen asti pidetään kiinni vanhasta hyväksi todetusta tavasta rakentaa. Tämä toimii johonkin asti hyvin. Joskus on kuitenkin osattava päästää irti, jotta päästään eteenpäin. Suomessa on paljon upeita teknologioita, joilla on mahdollisuus menestyä myös kansainvälisesti. Sijoittajista on näissä innovatiivisissa yrityksissä paljon iloa.

Mikäli tunnette tahoja, jotka voisivat olla kiinnostuneita sijoittamaan hienoon huomisen teknologiaan, voitte vinkata minulle tai pyytää olemaan yhteydessä minuun.

Kiitos ja hienoa päivää.

-Lauri

Lomaltapaluu

Lensimme yön ja saavuimme koti-Suomeen. Oli mukava palata tuttuihin rutiineihin ja ympäristöön. Loma teki todella hyvää, jos unohdetaan tahmeat kaksi-kolme ensimmäistä päivää takaisin sorvin ääressä. Minulle vakuuteltiin, että se on merkki onnistuneesta lomasta. Lomalla en vastannut kun muutamaan työtä koskevaan viestiin. Unohdin työni kokonaan muutamaksi päiväksi. Minun kannattaa lähteä kauemmas ja erilaiseen kulttuuriin, jossa riittää ihmeteltävää. Näköjään siten pääsen helposti pois työajatuksistani. Kai se on nyt uskottava loman hyödyllisyyteen ja jatkossa koitettava harrastaa sitäkin enemmän!

Kuulumme Suomalaiseen isoon konsortioon, jonka tavoitteena on remontoida mm. vanhoista kerrostalokiinteistöistä plusenergia-asuntoja. Remonteissa tasakatot muutetaan Vetokatolla pulpetti- tai harjakatoiksi. Vetokaton asennuksen jälkeen kevytrakenteiset kattoelementit nostetaan paikoilleen. Kattoelementeissä on kattopinta valmiiksi asennettuna. Kattopintana toimii auringon keräimet, jotka muodostavat valmiin vesikaton. Auringonkeräin kerää lämpöä ja sähköä. Lämpö johdetaan talteen maahan eristetylle alueelle ja käytetään tarpeen mukaan. Sähkö varastoidaan kiinteistöihin tuleviin akkuihin. Kiinteistöihin tulee useita Suomalaisia hienoja innovaatioita. Palaan tähän kokonaisuuteen myöhemmissä blogeissa.

Toimitamme ja asennamme Vetokatot, sekä kattoelementit joissa on auringonkeräimet. Teemme Suomessa ensimmäiset pilotointikohteet ja alamme toimittamamaan kokonaisuutta Suomeen sekä ulkomaille. Kysyntä on kokonaisuudelle isoa. Olemme tehneet toimituksista ison esisopimuksen ja tuotekehitys on täydessä vauhdissa. Aurinkoenergialla tullaan tulevaisuudessa kattamaan iso osa energiantuotannossa myös meillä Suomessa. Alla linkki, jossa kerrotaan maahan kerätystä aurinkoenergiasta. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005187648.html?utm_medium=social&utm_content=ios.is.fi&utm_source=whatsapp&utm_campaign=whatsapp-share

On todella hienoa olla mukana kehittämässä ja luomassa uusia ratkaisuja markkinoiden tarpeisiin. On mukava olla jälleen työn ääressä. Hienoa jo käynnissä olevaa kesää.

-Lauri

Pieni tauko blogiin…

Tervehdys blogini seuraajat!
On tullut puhuttua siitä loman tarpeesta, joten nyt blogi ja työt jäävät hetkeksi tauolle ja minä suuntaan lomalle!
Blogi jatkuu uusin tekstein ja videoin parin viikon kuluttua!

-Lauri

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Yrittäjä, mikä sana! Isoveli sanoo pikkuveljelleen: ”Voithan yrittää, muuta tuskin onnistut. Ei sinulla ole tarpeeksi voimaa.” Ja pikkuveli yrittää, mutta voimat eivät millään riitä. Minulle yrittäjä- sana on ollut pitkään negatiivinen sana. Se tuo mieleen ihmisen, joka tekee hirveästi työtä, saamatta siitä kunnollista korvausta.

Meillä suomalaisilla, tai ainakin minulla, on ollut sellainen uskomus, että vain ja ainoastaan kovan työn kautta voi menestyä. Ei ole muuta tietä. Mietin menneisyyttäni, ja jos menestyminen mitattaisiin työnteon määrässä, olisin menestynyt yhden elämän tarpeisiin jo ihan riittävästi. Se on tiettyyn pisteeseen hyvä uskomus. Fakta kuitenkin on, että tarvitsee tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, kun haluaa menestyä. Ei tarvitse aina tehdä työtä hullun lailla ja ajaa itseään uupumispisteeseen.

Moni meistä uskoo, että tarvitsee vuodattaa verta, hikeä ja kyyneleitä menestyäkseen. Sitä meille toistetaan lauluissa ja tarinoissa ja se uppoaa meihin. Sillä on ollut joskus tärkeä tehtävä. Kun elettiin sota-aikaa tuo oli totista totta. Minä haluan kuitenkin oppia nykypäivänä menestymään ja pärjäämään ilman edellä mainittuja uskomuksia.

Jotenkin nuo uskomukset ovat niin totta minulle, etten aina osaa kunnolla pysähtyä ja nauttia lomastakaan. Muutama viikko sitten kun rentouduin lämpimässä paljussa, minuun iski tunne, jonka mukaan minun pitäisi olla tekemässä bisnestä eikä istumassa lämpimässä paljussa. Olin ”tuhlaamassa” aikaa, kun olisin voinut olla hyödyksi jossain muualla. Rentoudu siinä sitten, kun mieli suunnittelee seuraavaa bisnessiirtoa.

Menestyn ja voin hyvin samalla kun nautin työstäni. Miltä sellainen uskomus kuulostaisi? Minusta ainakin hyvältä. Olen varmasti tehokkaampi ja tuottavampi kun olen levännyt ja virkeä. Vielä kun yrittäjä-sana muutettaisiin joksikin muuksi kannustavammaksi sanaksi. Olisiko vaikka menestyjä hyvä ? Jokainen voi määritellä itselleen mitä menestyminen tarkoittaa. 🙂

-Lauri

Mediatalo

Ajelimme veljeni kanssa Vetokaton julkaisutilaisuutta kohden. Olimme ottaneet jälleen kaksi uutta parannusta käyttöön, joilla suunnittelimme saavamme aikaiseksi paremman avauksen. Olimme tehneet erilliset tuet päätyelementin pystyyn tukemiseksi. Ne tukeutuivat seinän tuuletusväliin ja seinäpaneliin. Olimme myös muuttaneet vetotapaa suorasta vedosta väkipyörän kautta kulkevaksi vedoksi. Tilanne oli todella jännittävä. Paikalle oli tulossa rakennusalan mediaa, sekä joitakin talotehtaiden edustajia.

Puhelimeni soi. Sain tehtaalta tiedon, että Vetokattonippu oli juuri tippunut lastaustilanteessa maahan. Päätyräystäs oli vaurioitunut, eikä ollut tietoa oliko sisällä oleva tekniikka kunnossa. Tuohon aikaan tekniikkaa ei päässyt tarkistamaan nipun sisälle ennen kuin yhden välin oli aukaissut. Vetokattonippu painoi noin kaksi tuhatta kiloa, emmekä voineet tietää miten pahasti se oli vaurioitunut. Tuossa vaiheessa tunteet meinasivat hetken saada valtaansa.

Sitä tunnemyrskyä on vaikea kuvailla. Muutaman tunnin kuluttua Vetokaton pitäisi loistaa yleisölle ja lähtökohdat olivat nyt mitä olivat. MIKSI JUURI NYT, ajattelin.

Pääsimme työmaalle ja siellä oli kaikki kunnossa. Viimeisiä seinäelementtejä asennettiin paikoilleen. Meillä ei oikeasti ollut vaihtoehtoja, ainakaan itsemme mielestä. Työnsimme epäilykset syrjään ja aloimme hommiin. Asensimme vinssit ja narut paikoilleen. Ennen Vetokattonippua paikalle saapui lehdistö, talotehtaiden edustajia sekä äitimme. Äidin kohtaaminen nosti hetkeksi tunteet pintaan. Tilanne oli todella ristiriitainen. Olimme todella ison asian äärellä. Meille oli aukeamassa uusi tie ja mahdollisuus yrittäjinä, mutta tiellä oli todella iso MUTTA. Se oli epävarmuustekijä, josta emme vielä tienneet kuinka se päättyisi.

Vetokattonippu saapui myöhässä sitä kohdanneen onnettomuuden takia. Tarkastimme ulkoiset vauriot. Päätyräystään saisi korjattua jälkeenpäin. Se oli pienin huolemme tuossa vaiheessa. Nostimme Vetokattonipun talon toiseen päätyyn. Nyt siinä meni enemmän aikaa, kun emme olleet ehtineet harjoittelemaan sitä. Aukaisimme ensimmäisen välin ja totesimme tekniikan vaurioituneen toiselta puolelta jonkin verran. Päätimme suorittaa avauksen kuitenkin loppuun. Kävin ilmoittamassa tilanteen paikalla oleville ja aloimme hommiin.

Pian huomasimme muutaman ongelman. Ensinnäkin, ristikon alapaarre oli niin pitkä, että se hinkkasi koko matkan ajan seinäelemetin kainaloissa oleviin tuulensuojalevyihin aiheuttaen kitkaa ja kivaa ääntä :). Toiseksi, toisella puolella oleva vioittunut tekniikka ei toiminut niin kuin piti. Välillä ristikoiden välinen lukko ei auennut ja välillä se ei pitänyt. Vetokaton avaaminen oli melkoista taiteilua ja siinä meni paljon aikaa. Asennus onnistui tunnin aikana, vaikka se olisi voinut mennä varttiin. Harmitti ja jopa hävetti tulla talon sisältä paikalla olevien katsojien eteen.

Vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja positiivinen. Sain taputuksia ja kehuja siitä kuinka hoidimme homman, vaikka oli ongelmia. Olimme kertoneet Vetokaton asennuksen onnistuvan jopa tuntiin ja pysyimme siinä. Sisimmässäni kuitenkin harmitti. Olisimme pystyneet paljon parempaan jos olosuhteet olisivat olleet kunnossa. Onneksi paikallaolijat eivät osanneet odottaa sitä. Meitä haastateltiin, saimme kukkia ja puhuttiin puheita. Se oli hullua, sillä sisimmässäni en vieläkään voinut nauttia suurelta harmitukseltani.

Sellainen Vetokaton lanseeraus. Alla linkki julkaisuun, jossa kuva-albumi tapahtuneesta.

http://www.rakennuslehti.fi/2015/08/mullistaako-tama-innovaatio-pientalojen-rakentamisen/

-Lauri

Vetokaton koekohteet

Ensimmäinen oikeaan taloon toteutettu Vetokatto vaati kovan pohjatyön. Kasasimme tehtaalla Vetokattonipun ja kokeilimme uudenlaista aluskatteen asennustyyliä.

Vetokatossa aluskate asennetaan suoraan ristikkonippuun, jolloin aikaa ei mene ristikoiden aukomiseen. Aluskatteen täytyy olla juuri oikealla roikunnalla, jotta vesi ohjautuu tuuletusrimasta poispäin. Kun aluskatetta asennetaan nippuun, asennuksessa tarvitsee olla oikeanlainen tekniikka nopean ja laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseen.

Tuolloin etsimme vasta oikeaa tekniikkaa. Aluskatteen asennus oli hidasta. Saimme niput valmiiksi, mutta tiukan aikataulumme vuoksi päivät venyivät pitkiksi.

Siirryimme työmaalle ja asensimme alaohjauspuut paikoilleen. Asensimme suurelementtiseinät ja nostimme ensimmäisen vetokattonipun paikoilleen. Yleisöä oli paikalla ja videokamerat tallensivat tilannetta. Vinssit olivat paikoillaan ja akkukoneet alkoivat pyörittämään vinssejä. Nippu lähti liikkeelle, mutta todella hitaasti. Ihmettelimme, mikä aiheuttaa niin kovan kitkan, ettei nippu kunnolla liikkunut.

Tuohon aikaan vetokattonipuissa oli kitkaa poistavat metalliset kelkat ristikoiden ja yläjuoksun välissä. Jälkeenpäin tajusimme kelkkojen olevan syypää suureen kitkaan. Vinssit vetivät nipusta ja veto tuli hiukan vinosta nippuun nähden. Veto väänsi ristikkonippua mutkalle, jolloin kitka oli todella kova kelkkojen rakenteen takia. Ristikot eivät meinanneet vapautua kelkan otteesta.

Meillä oli talon muodon vuoksi kolme vetokattonippua ja saimme asennettua ne iltaan mennessä juuri sopivasti ennen vesisadetta. Harmitti todella paljon. Asennus ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Aluskatekin oli liian löysällä. Olimme väsyneitä ja mieli matalalla. Olisi pitänyt päästä kehittämään Vetokattoa, mutta siinä meillä oli työmaa kesken.

Seuraavalle työmaalle muutimme vetotavan siten, ettei vääntöä kelkoille tullut. Talo oli kaksikerroksinen ja siinä oli seinäelementeissä kainalopaneloinnit valmiina alaräystäällä. Kun olimme saaneet asennettua kahden kerroksen seinät ja välipohjaelementit, nostimme vetokattonipun talon toiseen päätyyn ja avasimme sen. Asennus sujui hienosti edelliseen asennukseen verrattuna. Ongelmaa tuotti ainoastaan toisen päätyelementin alus- ja otsalaudat, jotka hinkkasivat kainalopanelointiin avauksen aikana. Yllä olevassa videossa näkyy kuinka lopulta poistimme hidasteena olevasta otsalaudasta palan pois. Asennus sujui hienosti ja saimme siitä lisää oppia mm, suunnitteluun, sekä intoa tulevia koitoksia varten.

Tuona kesänä rakensimme nämä kaksi taloa sovitulle asteelle ja niiden jälkeen koitti Vetokaton asennus Mediataloon. Mediatalo onkin ihan omanlainen tarinansa. 🙂

-Lauri

Hyvikset ja pahikset

5.4. Haluan kertoa Suomalaisista rahoittajista, jotka sijoittavat Startupeihin. Yrittäjyyteni varrella olen päässyt tutustumaan monenlaisiin. Heidät voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään. On hyvikset ja pahikset. Molemmista löytyy kokemusta.

Pahikset luulevat rahojensa, ja erityisesti heillä olevan vallan, olevan avain menestykseen. He huolehtivat, että he siunaavat investoinnit ja muutkin vähänkin isommat päätökset. Kun heillä on valta, he suojelevat rahojaan, eivätkä uskalla ottaa minkään näköistä riskiä. Riski epäonnistumisesta tarkoittaa heille maineen menettämistä. Samalla he sitovat operatiivisessa toiminnassa olevien kädet ja aiheuttavat yhtiölle hallaa. Epäonnistumisen pelko estää heitä oikeasti menestymästä.

Hyvikset tietävät arvonsa, mutta eivät välttämättä halua kaikkea valtaa itselleen. He ajattelevat rahoitettavan yrittäjän parasta. He ymmärtävät yrittäjän olevan avain menestykseen. Hyvikset ohjaavat ja sparraavat isällisesti yrittäjää eteenpäin. Heitä ei epäonnistumisen pelko hallitse. He uskovat mahdollisuuksiin ja tsemppaavat kohti menestystä.

Suomalainen järjestelmä tuottaa rahoitusenkeleitä molempiin kategorioihin. Järjestelmä opettaa sijoittamista, liiketoiminnan kasvattamista, sekä kaikkea mitä sijoittajan on hyvä tietää. Pahikset poimivat opeista tavat, millä suojata sijoitustaan, eli kuinka päästä vallan kahvaan kiinni. Tiedän muutaman tapauksen, missä yrittäjälle on tehty sopimus, jossa yrittäjältä on otettu käytännössä valta kokonaan pois. Toki yrittäjä on mennyt itse allekirjoittamaan sen sopimuksen. Mutta sellaisia papereita ei hyvikset kehtaa edes tarjota yrittäjälle.

Yrittäjien ei kannata sokeasti luottaa rahoittajan hyvään tahtoon, vaan luetuttaa sopimukset aina omalla lakimiehellä. Muutoin saattaa joutua tilanteeseen, missä yhtiö junnaa paikoillaan ja innokkaiden avainhenkilöiden kädet on sidottu. Sieltä eteenpäin pääseminen onkin sitten haasteellista ja aikaa vievää puuhaa.

Kehoitankin erityisesti startupeja tarkkaavaisuuteen. Sinisilmäisyydelle ei tuossa vaiheessa ole tilaa. Käyttäkää apuna ammattilaisia, ettette tee peruuttamattomia virheitä.

Onneksi Suomessakin on paljon hyvis-sijoittajia, ketkä uskaltavat ja haluavat aidosti menestyä. Iso peukku heille. Heitä tarvitaan Suomen nousukiitoon. Rakennetaan Suomi yhdessä jälleen kukoistamaan. Taataan kaikille Suomessa oleville hyvät elämän edellytykset.

Kaikesta huolimatta, Suomi on loistava maa elää ja yrittää.

Hienoa viikonloppua.

-Lauri

Ensimmäinen näyttö

Vatsanpohjassa kihelmöi kivasti. Väsymys pehmensi tunteitani ja nautin tilanteesta. Läppä lensi ja taisin jotain lauluakin laulella. Näyttöön osallistuvat tahot olivat paikalla ja Vetokaton avaus saattoi vihdoin alkaa.

”Änn yyyy teeee nyt!” Akkukoneet alkoivat laulaa venevinssien säestyksellä ja nippu lähti liikkeelle. Aina kun etäisyydenmäärittäjä pysäytti ristikon oikeaan kohtaansa, kuului pahvin repeämisääni ja seuraavien ristikoiden väli lähti aukeamaan. ”Huipputekniikka” toimi moitteettomasti. Kerran akkukone irtosi venevinssistä ja avaus keskeytyi hetkeksi. (Yllä video VKn asennuksesta) Muuten avaus onnistui moitteitta. Muutama kehukin kuului korviini. Nautin tilanteesta ja syvällä sisällä tunsin iloa onnistuneesta Vetokatto-koetilanteesta. Edeltävien päivien aikana kokemani ylämäet saivat tarkoituksensa. Tuntui upealta, ettei annettu periksi. Ei se helppoa ollut, mutta tulipahan tehtyä. ☺

Sovittiin seuraavaksi kolme talopakettikohdetta. Kahdessa näistä kohteista oli tarkoitus testata Vetokattoa oikeissa olosuhteissa ja kolmannessa suorittaa Vetokaton julkaisu yleiseen tietoon.

Tuo aika oli todella kiireistä aikaa. Sopimukseen kuului, että pystytämme talopaketit kahteen ensimmäiseen kohteeseen, valmistamme Vetokatot ja asennamme ne. Tämän kaiken lisäksi tuotekehittelyt ja uusien osien testaus hoidettiin samaan aikaan. Kasasimme itsellemme liikaa tehtävää ja jääräpäinä ei koitettu muuttaa ohjelmaa, vaan tehtiin enemmän töitä. Ikään kuin kaikki pitäisi tehdä itse. Eikä varsinkaan apua voitu pyytää.

Kaikki työ mikä ei ollut Vetokaton kehittämistä, oli turhaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, meidän olisi pitänyt hoitaa nuo kuviot toisin. Meidän ei olisi pitänyt tehdä taloasennuksia ollenkaan. Se söi liikaa energiaa ja aikaa Vetokaton kehitystyöstä. Ja se näkyi seuraavissa Vetokaton testiasennuksissa.

Jälleen kerran, tavoite oli hyvinkin optimistinen. Kyseisistä asennuksista myöhemmissä blogeissa lisää.

– Lauri

Väsyttää, ei väsytä, väsyttää, ei väsytä…

10.3. Rentoudun mukavassa keinutuolissa Innovation Housen tiloissa. Ihmettelen mielessäni miten moni pieni asia vaikuttaakin niin isosti mieleeni ja siihen mitä saan aikaiseksi. Kun vastaan tulee innostuneita, aitoja ja hyväntuulisia ihmisiä, tuntuu kuin elimistöön alkaisi kertyä ihmeellistä energiaa. Energiaa, jonka avulla kaikki on mahdollista. Maailma kirkastuu ja alan näkemään paikkoihin mihin en aikaisemmin nähnyt.

Juuri sellainen olo minulla nyt on. En malttaisi odottaa ensi viikkoon. Ikään kuin jokainen solu sisälläni haluaisi lähteä lentämään. Kun liikuttelen jäseniäni, huomaan kuitenkin olevani fyysisesti melko loppu. Vähintäänkin hyvin väsynyt.

Mietin tarkemmin mitä tänään onkaan tapahtunut. Olen tavannut innostuneita ihmisiä ja saanut heistä paljon hyvää energiaa ja innostusta. Mutta on toinenkin merkittävä seikka. Olen ottanut jälleen sen siivet-antavan ihme-kofeiininapin. Sen takia kehoni ei meinaa rauhoittua ollenkaan. Kehoni on joka sekuntti valmiina sinkoamaan keinutuolista ja tekemään maailmanennätyksen. Siltä se ainakin tuntuu.

Olen siis väsynyt ja loman tarpeessa. En vaan malttaisi jäädä lomalle. Ikään kuin työstäni olisi tullut elämää suurempi asia. Päässäni alkaa pyörimään sekavia ajatuksia. Kokoan niitä hetken ja ymmärrän ainakin yhden virheen, mitä teen toistuvasti.

En kuuntele kehoni viestejä. En usko, kun se yrittää sano minulle, että tarvitset lomaa ja lepoa. En suostu uskomaan, etten muka voisi jaksaa. Ja sitä paitsi, siksihän kofeiini on keksitty, että sitä taas jaksaa painaa silmät kiiluen eteenpäin. 😉

Enkö oppinut Äitini tapauksesta mitään? Tottakai opin, mutta taitaa olla eri asia ymmärtää ja vielä toteuttaa sitä oppia elämässään. Työnteon merkitys on kasvanut vaan niin syvälle ja niin pienenä pikku-Laurin sisimpään, että se tulee olemaan vaikeaa. Halua siihen ainakin löytyy. Kai ne kofeiinipillerit pitäisi heittää roskikseen. 😀 (”Haaskuuta, ei kannata”, joku supittaa korvaani).

-Lauri