Yrittäjän itsekuri ja tahtotila

Herään aamulla kuudelta, vaikka toimistotyöntekijät joihin itseni luen, aloittavat työt 8-9 aikaan. Juon kupin kahvia ja lähden aamujumpalle. Tänään on maanantai ja minulla on paastopäivä. Paastopäivänä juon aamulla kupin kahvia ja muuten päivän aikana paljon vettä, mutta ruokaan en koske ennen yhdeksää illalla.

Miksi ihmeessä toimin näin? Olen huomannut säännöllisen päivänaloituksen olevan minulle tärkeä asia. Sisäinen kelloni toimii siten, että olen kuudelta herätessäni virkeämpi kuin vaikka kahdeksalta. Ero on valtava. Samoin aamujumppa tekee todella hyvää; kroppa ja mieli heräävät, eikä minun tarvitse varata illaksi aikaa urheilulle. Voin olla illat perheeni ja ystävieni kanssa.
Miksi paastoan kerran viikossa 24 tuntia? Paastoaminen tekee minulle ihmeen hyvää. Löydän itsestäni voimavaroja mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Olo on todella terävä ja aistit ovat ihan eri tasolla; haistan ruoan jo todella kaukaa ja kasviksetkin tuoksuvat hyviltä. Aivoni toimivat paremmin ja saan tehokkaasti aikaan asioita eikä hyvää työaikaa ei mene hukkaan ruokailun takia. Myös kärsivällisyyteni ja pinna kasvavat, oloni on rauhallinen ja levollinen. 🙂
Aikaisemmin verensokerin ollessa alhaalla minusta tuli kärttyinen ja helposti ärsyyntyvä, mutta ei enää. Paastoamiskokemuksen myötä olen ymmärtänyt senkin olleen opittu tapa, jossa sain luvan kanssa purkaa itseäni muihin. Olihan minulla hyvä syy; alhainen verensokeri.
Itsekuri ja vahva tahtotila auttavat minua yrittäjänä työskennellessäni. Nuo ominaisuudet mahdollistavat omatoimisen työskentelyn, jossa kukaan ei katso perääni. Ihmisen luonto tahtoo olla sellainen, että se helposti menee sieltä missä aita on matalin. Jos ei pidä kiinni rutiineistaan ja tavoitteistaan, ote voi olkaa lipsua ja kohta huomaa, ettei asiat tapahdukaan itsestään.
Viime viikkoina minulta on kysytty moneen kertaan, miten jaksan henkisesti ja fyysisesti? Vastaus kysymykseen on minulle helppo: Hienosti, paremmin kun aikoihin. Olen löytänyt itsestäni uuden ominaisuuden. Kun välillä päivät venyvät ja tulee tehtyä pitkiä jaksoja töitä, pystyn ottamaan menetettyä yhteistä aikaa perheen kanssa takaisin vaikka keskellä päivää. Esimerkiksi käymällä ulkona syömässä ja kaupoilla. Se kertoo minulle tahtotilastani perhettäni ja itseäni kohtaan. Ei työt tekemällä lopu, mutta kaikki muu voi loppua vain työtä tekemällä.
-Lauri

Väsyttää, ei väsytä, väsyttää, ei väsytä…

10.3. Rentoudun mukavassa keinutuolissa Innovation Housen tiloissa. Ihmettelen mielessäni miten moni pieni asia vaikuttaakin niin isosti mieleeni ja siihen mitä saan aikaiseksi. Kun vastaan tulee innostuneita, aitoja ja hyväntuulisia ihmisiä, tuntuu kuin elimistöön alkaisi kertyä ihmeellistä energiaa. Energiaa, jonka avulla kaikki on mahdollista. Maailma kirkastuu ja alan näkemään paikkoihin mihin en aikaisemmin nähnyt.

Juuri sellainen olo minulla nyt on. En malttaisi odottaa ensi viikkoon. Ikään kuin jokainen solu sisälläni haluaisi lähteä lentämään. Kun liikuttelen jäseniäni, huomaan kuitenkin olevani fyysisesti melko loppu. Vähintäänkin hyvin väsynyt.

Mietin tarkemmin mitä tänään onkaan tapahtunut. Olen tavannut innostuneita ihmisiä ja saanut heistä paljon hyvää energiaa ja innostusta. Mutta on toinenkin merkittävä seikka. Olen ottanut jälleen sen siivet-antavan ihme-kofeiininapin. Sen takia kehoni ei meinaa rauhoittua ollenkaan. Kehoni on joka sekuntti valmiina sinkoamaan keinutuolista ja tekemään maailmanennätyksen. Siltä se ainakin tuntuu.

Olen siis väsynyt ja loman tarpeessa. En vaan malttaisi jäädä lomalle. Ikään kuin työstäni olisi tullut elämää suurempi asia. Päässäni alkaa pyörimään sekavia ajatuksia. Kokoan niitä hetken ja ymmärrän ainakin yhden virheen, mitä teen toistuvasti.

En kuuntele kehoni viestejä. En usko, kun se yrittää sano minulle, että tarvitset lomaa ja lepoa. En suostu uskomaan, etten muka voisi jaksaa. Ja sitä paitsi, siksihän kofeiini on keksitty, että sitä taas jaksaa painaa silmät kiiluen eteenpäin. 😉

Enkö oppinut Äitini tapauksesta mitään? Tottakai opin, mutta taitaa olla eri asia ymmärtää ja vielä toteuttaa sitä oppia elämässään. Työnteon merkitys on kasvanut vaan niin syvälle ja niin pienenä pikku-Laurin sisimpään, että se tulee olemaan vaikeaa. Halua siihen ainakin löytyy. Kai ne kofeiinipillerit pitäisi heittää roskikseen. 😀 (”Haaskuuta, ei kannata”, joku supittaa korvaani).

-Lauri