Oppeja nuoruudesta

Olipa kerran innokas kymmenvuotias poika, joka halusi vain pelata ja pelata. Välitunnit olivat parasta mitä koulu pystyi tarjoamaan, ainakin pojan mielestä. Koulu meni niin kuin meni. Mieli vaelteli pelikentällä erilaisten harhautusten ja kuvioiden perässä, luoden mitä ihmeellisempiä ratkaisuja. Erään kerran poika oli juuri ampumassa suoraan syötöstä palloa maaliin, kun napakka ääni keskeytti:

-Lauri sinun pitää mennä nyt!

-Häh! Mitä nyt? tuhahdin. Pikkuhiljaa aloin rekisteröimään luokkahuoneen, muut oppilaat, opettajan ja ovella seisovan erityisopettajan.

-Menehän nyt Lauri, opettaja toisti lempeästi.

Minua harmitti kovasti ja huutelin opettajalle jotain hölmöä poistuessani luokasta erityisopettajan perässä. Kävellessämme erityisopettajan huonetta kohden, minua alkoi harmittamaan käytökseni. Tykkäsin opettajastani, itseasiassa hän oli viehättävä nuori nainen.

Erityisopettajan istunnon jälkeen seisoessani ruokajonossa, opettajani tuli ja otti minut syrjään jonosta. Hän alkoi puhumaan käytöksestäni ja siitä, että hänestä tuntui, etten kunnioita häntä. Hävetti, halusin painua maan alle. Lupasin ettei käytökseni enää toistu.

Muutin vuoden sisällä toiselle paikkakunnalle. Lähtiäislahjaksi valoin opettajalleni  tinasta sydänkaulakorun. Kaivertaessani sydämmen muotoa puuhun, hän oli mielessää. Tuolloin en tajunnut, kuinka tärkeä opettajasta oli tullut minulle. Opettaja oli toiminnallaan saanut aikaan turvallisen ja mielekkään ilmapiirin. Halusin joka päivä kouluun, vaikka koulu ei sinänsä kiinnostanutkaan.

Muistelen lämmöllä aikaa, kun sain olla hänen oppilaanaan. Kiitos hänelle. Huomaan kaksi merkittävää asiaa noista ajoista, jotka kantavat ja ohjaavat toimiani edelleen. Ensinnäkin, tuo pikkupojan into ja heittäytyminen pelaamiseen, mikä on muuttunut yrittämiseksi ja itseni kehittämiseksi. Toiseksi, opettajan antama malli auktoriteetistä, välittämisestä ja suoruudesta. Jos opettaja olisi antanut jälki-istuntoa ilman pysäyttävää keskustelua (mitä tuohon aikaan tapahtui), en olisi ymmärtänyt mistä siinä oli kyse ja homma olisi jatkunut samaan malliin. Ihailin jo ennen episodia opettajaani. Hän käytti asemaansa hienosti ja viesti meni perille. Muutos oli iso. Syntyi molemmin puolinen luottamus ja hieno tunneyhteys.

On tärkeää, ettei käytä auktoriteetin asemassa valtaansa väärin, vaan tilanteen vaatimalla tavalla, niin kuin opettajani tuolloin. Edellä mainituista ominaisuuksista on ollut ja tulee olemaan paljon hyötyä urallani sekä elämässä yleensä. Ihmisillä on hyvä olla rajoja, elämmehän toisten ihmisten kanssa. 🙂

-Lauri

Arvot

Istun hotellihuoneessa sängyllä ja katson ikkunasta hämärtyvään iltaan. Ihmettelen ihmisen mieltä ja erityisesti sitä, miten aina löydetään valittamisen aihetta ja huudellaan katsomosta asioista mistä ei juuri tiedetä mitään. Juuri nyt on hallituskriisi tasaantunut ja asiat saatu nopeasti jälleen raiteilleen. Osa ihmisistä on tyytymättömiä ja he haluaisivat uudet vaalit. Uusien vaalien toteutuessa ne tulisivat maksamaan Suomelle paljon, sekä politiikassa voisi tapahtua U-käännös mikä toisi epävakautta mm. talouteen.

Vaihtamalla paranee, vai paraneeko? Arvot ovat vahvasti pinnalla, mikä on hyvä asia. Arvostan Sipilän toimintaa. Arvoissa ei tingitty ja hallitus voi jatkaa toimintaansa ja viedä aloittamansa hankkeet loppuun. Nykyisten päätösten ja linjojen toimeenpaneminen on talouden kannalta järkevää. Pidetään alkanut nousukausi nousussa, eikä itse työnnetä kapuloita rattaisiin. Vai onko taantuma niin mukavaa, että siitä halutaan pitää kiinni?

Pysähdyn hetkeksi miettimään omia arvojani yrittäjänä. Mietin mikä saa minut nousemaan aamulla ja haastamaan itseni uudestaan ja uudestaan. Muistan isän sanat pienelle pojalle. ”Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tee kaikki niin hyvin kuin osaat. Ole rehellinen itsellesi ja muille.” Niiden ohjeiden päälle on hyvä rakentaa. Toinen iso halu on luoda maailmaan jotain uutta, jotain sellaista mikä vie kehitystä eteenpäin. Kolmas iso asia on menestyminen. Haluan menestyä ja oppia matkalta mahdollisimman paljon. Menestyttyäni haluan auttaa muita menestymään.

Opimme toisiltamme paljon. Minulla on ollut paljon opettajia ja mentoreita elämässäni: vanhemmat, sisarukset, opettajat kouluissa, idolit, ystävät, vanhat viisaat, henkiset valmentajat, menestyjät, elämänkumppani ja lapset. Kun mietin eri ihmisiä ja heidän vaikutusta elämääni, kyyneleet nousevat silmiini. Olen todella kiitollinen kaikille, että olen saanut olla osa heidän tarinaa. Enkä malttaisi odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä kaikkea pääsen vielä kokemaan ja oppimaan elämästä. Tärkeintä on kuitenkin olla tässä hetkessä ja tehdä asiat niin hyvin kuin voi ja olla kiitollinen siitä mitä jo on. Silloin elämässä on merkitys ja onni.

-Lauri