Työn jäsentäminen, janaa vai pilviä?

On muuten mielenkiintoinen prosessi meneillään; etsimme minulle assistenttia haastavaan tehtävään. Onneksi olen ulkoistanut rekrytoinnin. Pääsen sitten mukaan siihen kaikkein kiinnostavimpaan vaiheeseen, jossa profiloimme erilaisia ominaisuuksia ihmisistä ja vertaamme niitä ominaisuuksiin joita haemme. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja mielen rakenteista.

Tämän rekrytointiprosessin aikana olen oppinut jälleen paljon lisää itsestäni. Esimerkiksi tapani järjestellä ja hallita työtehtäviä mielessäni on janamainen. Tehtävät ovat janalla peräkkäin ja tehtävien järjestyksiä on helppo vaihdella ja priorisoida. Tälle tavalle luontaista on tehdä tehtävät loppuun ennen kuin siirtyy seuraavaan. Häiriöiden sattuessa menee energiaa, kun luontaisesti ei haluaisi hyppiä hommasta toiseen.

Toinen tapa hallita työtehtäviä on pilvimäinen ajattelu. Eli työtehtävä on pilvi ja niitä pilviä on irrallaan erillään ja monesti paljon. Tässä tavassa luontaista on keskeyttää työtehtävä ja siirtyä seuraavaan tehtävään, kun tulee haasteita eteen tai kiinnostus vähenee. Aloitettu työ tehdään loppuun, kun ratkaisu tai into on jälleen syttynyt mieleen. Tämän tavan ihmiset ovat yleensä taitavia koordinoimaan.

Lopputuloksen suhteen ei ole merkitystä kummalla tavalla työtehtäviä käsittelee, jos on tavassaan taitava. Kun tullaan tiimityöskentelyyn tai rekrytointiin, niin näillä ominaisuuksilla on merkitystä. On tärkeä tiedostaa oma tapa toimia, jolloin on mahdollista löytää työkaveriksi henkilö, kenen kanssa luontaisesti toimii mm. työtehtävien hallinta hyvin yhteen.

Miten yhteistyöni toimisi pilvimallin omaavan henkilön kanssa? Se luultavasti veisi minulta paljon energiaa. Entä jos hän olisi jatkuvasti kyselemässä uusia tehtäviä, eikä saisi edellisiä tehtäviä tehdyksi samassa aikataulussa kuin itse saan. Yhdistelmä voisi toimia, mutta se vaatisi paljon suunnittelua ja aikaa. Joten jos saan luontaisesti samoin työtä jäsentävän kaverin työparikseni, yhteistyömme toimisi helpommin.

Kummalla tavalla sinä jäsennät tehtäviäsi?

-Lauri

Lähestyvän reissun suunnittelua ja mielikuvituksen lentoa

Kello herättää aamulla 5.45. Muutama leipä ja vahva kahvi naamariin ja menoksi. Nappaan matkalta Lauri S:n kyytiin ja ajamme Otaniemeen toimistolle aamujumpalle. Aamupuntin jälkeen maistuu kaurapuuro ja seuraavan työmatkan valmistelu alkaa. Kasaan tarvittavat matkatavarat, järjestelen materiaalit läppärille ja varmistan lentojen, vuokra-auton ja hotellin olevan kunnossa.

Puolilta päivin on palaveri kehitettävästä Vetokatto-ohjelmasta ja apista. Sen jälkeen käyn vielä uuden työntekijän rekrytointiin liittyviä asioita läpi, jotta saadaan haku käyntiin. Tämä on todellakin mielenkiintoinen haku, tarvitsen itselleni osaavan työparin, jonka kanssa kiertää maailmalla tekemässä Vetokattosopimuksia. Ulkoistimme haun, jotta saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen. Vihdoin pääsen keskittymään tulevaan matkaan.

Tulen olemaan viisi päivää reissussa. Mielenkiintoinen ja palavereiden täyteinen matka luvassa. Olen varannut hotellin, jossa on punttisali. Nyt aion huolehtia liikkumisestani matkan aikana. Vaikka palaverit venyisivät aamusta iltaan, käyn vaikka yöllä liikuttamassa itseäni salilla. Istuminen tappaa, joten vastapainoksi painoja kohti kattoa.

Nautin lentämisestä. Voin jo kuvitella itseni koneeseen, joka on juuri saanut luvan laskeutua vieraalle lentokentälle. Näen ikkunasta paljon hienoja peltoja ja isoja asuinalueita. Kuvittelen olevani keskellä hienoa peliä, jossa suoritan minulle annettua tehtävää. Uusia tehtäviä tulee eteen sitä mukaa, kun edellinen on hienosti suoritettu. Nautin tästä pelistä. Tiedän pääseväni tehtävän loppuun ja seuraavan alkuun. Saan siitä vahvaa mielihyvää.

Minulle on sanottu, että matkustaminen muuttuu raskaaksi, kun siitä häviää uutuudenviehätys. Olenko siis tuhoamassa omaa matkustamisen nautintoa lisääntyvällä matkustelullani. En haluaisi uskoa niin. Mietin, onko aikuinen ihminen menettänyt mielikuvitustaan ja kiinnostustaan ympäristöään kohtaan mikäli ei pysty nauttimaan jatkuvasta lentokoneella matkustamisesta.  Minulle lentäminen tarkoittaa aikaa omille ajatuksille, mielikuvitukselle ja ympäristön tarkkailulle.

Tutkailen ympäristöäni; minkälaisia kanssamatkustajia lähelleni on sattunut. Onko lomalaisia, työmatkalaisia, perheitä, pariskuntia ja minkälainen olo heistä tulee. Koneen henkilökuntakin saa osansa tarkkailusta. Kohta olen luonut päähäni pohjakuvan koneesta. Tiedostan istuvani siiven takana vasemmalla ikkunapaikalla. Hätäpoistumisreitit ovat tarkasti pohjakuvassa. Kun vieressä istuvan kanssa keskustelu hiipuu, eikä erityisen kiinnostavaa ympäristöstä enää irtoa, uppoudun omiin mielikuviin ja ajatuksiini. Mikäli olen huomannut erityisen mielenkiintoisia persoonia, saatan luoda ihmisistä koneessa oman hullun ”elokuvan”. Nautin suuresti olostani. Kiire ja vauhti jäävät ja keho alkaa rentoutumaan ja mieli vaeltelee omissa kerroksissaan.

Mukavia lentoja.

-Lauri