Iso-Britannia

Saavun hotellille, on väsynyt mutta huikea olo. Lämmin vesi valuu ammeeseen. Kuuden tunnin päästä on lähtö lentokentälle ja takaisin Suomeen. En tiedä tuleeko uni. On niin hyvä olla. Nyt on yksityiskohdat sovittu todella isosta diilistä. Lakimiehet viimeistelevät vielä sopimuspaperit ja pian tulen takaisin allekirjoittamaan ne. Mielessä pyörii viime päivien tapahtumia.

Reissun ensimmäisenä aamuna, maanantaina kirjauduimme sisään ristikkotehtaalle. Vastassa oli epäileviä ja odottavia kasvoja. Pojat valmistelivat Vetokaton kokoonpanoaseman kuntoon ja kokosivat testinipun. Kamerat pyörivät. Tehtaan puolelta yksi henkilö oli palkattu opiskelemaan Vetokaton valmistusta. Johtajat kävivät ihastelemassa valmistuksen nopeutta ja helppoutta. Tehtaan omia työntekijöitä ilmestyi välillä ihmettelemään, mitä pojat tekevät.

Tiistaiaamuna oli ensimmäinen Vetokaton asennus, joka järjestettiin tehtaan omalle väelle. Toimitusjohtaja painotti esittelypuheessaan miten Vetokatto tulee varmistamaan työpaikkoja tulevaisuudessa. Puhetta kuunnellessani tajusin, miten iso mahdollisuus Vetokatto on Briteissä. Se tuntui hienolta. Demo meni hyvin ja ilmeet olivat sen mukaiset. Oli nautinto päästä seuraamaan tilannetta.

Teimme kahden päivän aikana yhteensä neljä asennusnäytöstä tehtaan asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja johdolle. Vetokaton vastaanotto ei olisi voinut olla parempi. Neuvottelut etenivät iltaisin ja menivät todella hyvin. Saimme mielenkiintoisia ehdotuksia ja lopulta huikean sopimuksen; juuri sen suuntaisen kuin halusimmekin. Heillä on todellinen halu ristikkorakentamisen kehittämiseen. Briteissä tehdään paljon yksinkertaisia, korkeita kattoja ja Vetokatto sopii näille massamarkkinoille todella hyvin.

Keskiviikkoiltana uloskirjautuessamme hymy oli leveä näillä aiemmin epäilevillä kasvoilla. Tehtaalla oli tapahtunut uskomaton ilmapiirin muutos. Ei meinattu päästää lähtemään. Saimme useita uusia hienoja kavereita. 🙂

Muistelen mitä kaikkea onkaan tapahtunut näiden päivien aikana ja hymy nousee omillekin väsyneille kasvoilleni. Olen todella kiitollinen ja ylpeä tiimistämme. Kaikki on tehty niin hyvin kuin on pystytty ja kaikki on mennyt nappiin. Vaikka on painettu pitkää päivää, huumori on kukkinut ja aamulla on jaksettu nousta seuraavaan haasteeseen. Iso kiitos ja hatunnosto teille Lauri S, Leevi ja Jukka. Olette huikeita ihmisiä ja ystäviä!

Meillä on käsissämme upea teknologia, joka soveltuu kaikkialle maailmaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin muille mantereille. Unelmat käyvät toteen, askel kerrallaan. Uskokaa ja tehkää kovasti töitä unelmienne eteen, sillä ne voivat toteutua!

-Lauri

Hulluin sopimusneuvottelu ikinä

Tapasimme neuvottelukumppanit ABC:llä klo 19.30 sunnuntai-iltana. Tunnelma oli hiukan kireä päivällä tulleen puhelun vuoksi. Puhelussa oli väännetty vielä viimeisistä asetelmista ehtoihin, johon neuvottelun toiset osapuolet voisivat suostua. Yksi ehdoista oli todella pöyristyttävä. Jos he pitäisivät siitä kiinni, emme voisi suostua sopimukseen. Kaikki muu oli jo etukäteen sovittu, vaikka tiesin joutuvani niistäkin vielä vääntämään. Olin päättänyt, ettemme lähtisi neuvottelupöydästä pois ennen kuin nimet olisivat kaikissa papereissa.

Aina neuvottelujen alkuun jutellaan niitä näitä ja kysellään kuulumisia. Monesti alkuhöpinät laukaisevat tilannetta rennommaksi. Tuo tapa harmitti minua nyt suunnattomasti, sillä olisin ollut valmis menemään suoraan asiaan.  Nyt oli kuitenkin sen verran isoista asioista kyse, että jännite palasi heti kun aloimme puhumaan tämän hetkisestä tilanteesta.

Aluksi toinen Herroista ilmoitti lähtevänsä ennen klo 22.00 kotiin, sillä hänellä oli sovittu puhelinpalaveri ulkomaille. Ilmoitin, että minä en lähde ennen kun on nimet papereissa. Olin satavarma siitä, ettei niin ole tapahtunut klo 22.00 mennessä.

Kello tuli 22.00 ja edelleen neuvoteltiin. Herra vastasi ulkomaan puheluunsa ja sanoi soittavansa vartin päästä takaisin. Hän nousi, moikkasi ja lähti kotiinsa. Minua kiukutti. Tuntui, että tässäkö tämä nyt oli. Sitten jostain sisältäni nousi vahva tunne ja päätin, etten anna periksi. Nyt on se hetki missä minua testataan!

Jatkoimme neuvottelua paikalle jääneiden kanssa. Kävimme asiakirjoja läpi ja punnitsimme eri vaihtoehtoja. Kello tuli 24.00 ja meitä kehotettiin poistumaan ABC:ltä. Vaihdoimme paikkaa.

Saimme yhteyden Herraan, joka oli hoitanut työpuhelunsa, ja houkuttelimme hänet palaamaan neuvottelupöytään. Minulla oli yllättävän virkeä olo. Olinhan päättänyt, etten luovuta. Lopulta kello 04.40 olimme allekirjoittaneet paperit. Löimme kättä ja lähdimme omiin suuntiimme. Sopimus oli tehty!

Olo oli todella euforinen, kevyt ja iloinen! Suuntasin Mäkin kautta kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamulla olisi taas uusi työpäivä.

Kun analysoin tuota tapahtumaa, huomaan oppineeni siitä paljon. Väsytystaistelu toimi tässä tapauksessa, mutta ei se välttämättä aina toimi. Kun tarkkaavaisuus herpaantuu, voi tehdä pahojakin virheitä. Sellaisille tilanteille ei pitäisi antaa mahdollisuutta. Huomasin olevani neuvotteluissa skarppi ja kykeneväni ajattelemaan selkeästi. Väsy ei tullut, niinkuin olisi voinut kuvitella. Voin lukea sen vahvuudeksi itselleni. Kun olen täysin asiani takana, kykenen paljoon.

Uskalletaan siis heittäytyä ja innostua asioista. Ties vaikka jotain hienoa sattuu kohdallemme. 😀

-Lauri