Lähestyvän reissun suunnittelua ja mielikuvituksen lentoa

Kello herättää aamulla 5.45. Muutama leipä ja vahva kahvi naamariin ja menoksi. Nappaan matkalta Lauri S:n kyytiin ja ajamme Otaniemeen toimistolle aamujumpalle. Aamupuntin jälkeen maistuu kaurapuuro ja seuraavan työmatkan valmistelu alkaa. Kasaan tarvittavat matkatavarat, järjestelen materiaalit läppärille ja varmistan lentojen, vuokra-auton ja hotellin olevan kunnossa.

Puolilta päivin on palaveri kehitettävästä Vetokatto-ohjelmasta ja apista. Sen jälkeen käyn vielä uuden työntekijän rekrytointiin liittyviä asioita läpi, jotta saadaan haku käyntiin. Tämä on todellakin mielenkiintoinen haku, tarvitsen itselleni osaavan työparin, jonka kanssa kiertää maailmalla tekemässä Vetokattosopimuksia. Ulkoistimme haun, jotta saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen. Vihdoin pääsen keskittymään tulevaan matkaan.

Tulen olemaan viisi päivää reissussa. Mielenkiintoinen ja palavereiden täyteinen matka luvassa. Olen varannut hotellin, jossa on punttisali. Nyt aion huolehtia liikkumisestani matkan aikana. Vaikka palaverit venyisivät aamusta iltaan, käyn vaikka yöllä liikuttamassa itseäni salilla. Istuminen tappaa, joten vastapainoksi painoja kohti kattoa.

Nautin lentämisestä. Voin jo kuvitella itseni koneeseen, joka on juuri saanut luvan laskeutua vieraalle lentokentälle. Näen ikkunasta paljon hienoja peltoja ja isoja asuinalueita. Kuvittelen olevani keskellä hienoa peliä, jossa suoritan minulle annettua tehtävää. Uusia tehtäviä tulee eteen sitä mukaa, kun edellinen on hienosti suoritettu. Nautin tästä pelistä. Tiedän pääseväni tehtävän loppuun ja seuraavan alkuun. Saan siitä vahvaa mielihyvää.

Minulle on sanottu, että matkustaminen muuttuu raskaaksi, kun siitä häviää uutuudenviehätys. Olenko siis tuhoamassa omaa matkustamisen nautintoa lisääntyvällä matkustelullani. En haluaisi uskoa niin. Mietin, onko aikuinen ihminen menettänyt mielikuvitustaan ja kiinnostustaan ympäristöään kohtaan mikäli ei pysty nauttimaan jatkuvasta lentokoneella matkustamisesta.  Minulle lentäminen tarkoittaa aikaa omille ajatuksille, mielikuvitukselle ja ympäristön tarkkailulle.

Tutkailen ympäristöäni; minkälaisia kanssamatkustajia lähelleni on sattunut. Onko lomalaisia, työmatkalaisia, perheitä, pariskuntia ja minkälainen olo heistä tulee. Koneen henkilökuntakin saa osansa tarkkailusta. Kohta olen luonut päähäni pohjakuvan koneesta. Tiedostan istuvani siiven takana vasemmalla ikkunapaikalla. Hätäpoistumisreitit ovat tarkasti pohjakuvassa. Kun vieressä istuvan kanssa keskustelu hiipuu, eikä erityisen kiinnostavaa ympäristöstä enää irtoa, uppoudun omiin mielikuviin ja ajatuksiini. Mikäli olen huomannut erityisen mielenkiintoisia persoonia, saatan luoda ihmisistä koneessa oman hullun ”elokuvan”. Nautin suuresti olostani. Kiire ja vauhti jäävät ja keho alkaa rentoutumaan ja mieli vaeltelee omissa kerroksissaan.

Mukavia lentoja.

-Lauri

Kohti Skotlantia

On perjantai, mieli on korkealla ja on todella innokas olo. Sunnuntai-iltapäivänä lentokone lähtee viemään neljän hengen tiimiämme Britteihin, Skotlantiin. Reissua on valmisteltu jo hetken aikaa ja askelmerkit on mallailtu kohdilleen. Pientä jännitystä on havaittavissa. Tällä reissulla nimittäin ihan kaikki on mahdollista.
Skotlannissa teemme Vetokaton demo-asennuksen isolla tehtaalla noin neljällekymmenelle kattoristikoita käyttävälle yritykselle. Demokohde on niin yksinkertainen, että olen todella luottavainen sen onnistumisen suhteen. Muutama merkittävä ero rakentamisen tavassa löytyy. Ristikossa käytettävän puun vahvuus on Suomessa yleensä 42mm, heillä 35mm. Ristikkojako Suomessa 900mm, heillä 600mm. Lisäksi he käyttävät huomattavasti vähemmän aluskatteita. Aluskatteen sijaan he umpeenlaudoittavat laudalla. Vetokatto voi aikaansaada rakennuskulttuurin muutosta, ainakin siellä ollaan kovasti innostuneita mahdollisuudesta. 
Viivymme Skotlannissa neljä päivää, joista yksi päivä menee Vetokaton valmistusnäytökseen ja kahtena-kolmena päivänä teemme demo-asennuksia valmistamallamme nipulla. Kun pojat tekevät asennuksia, vastailen yrityksille kysymyksiin ja neuvottelen sopimuksesta tämän ison ristikkotehtaan kanssa. 
Viime aikoina on tapahtunut paljon. Olemme saaneet julkaistua hienon 360°videon. Videoa oli todella hauska tehdä. Harvoin saan asentaa ristikoita juhlapuku päällä ja valkoiset hanskat kädessä. Harmi kun en löytänyt siniristi kravatteja siihen hetkeen. Minne vasaran laittaa, taskuunko? On mielenkiintoinen nähdä, minkälaisen vastaanoton video saa ulkomailla. Hullut Suomalaiset asentaa OK-talon ristikot juhlapuku päällä. 😀 
Olemme palkanneet lisää työvoimaa, etsineet sopivaa toimitilaa ja alkaneet etsimään kokenutta ulkomaan bisneksen rakentajaa, mikä onkin haastava tehtävä. Aika harva nimittäin on rakentanut menestyvää bisnestä maailmalle. Muutaman olen päässyt kuitenkin tapaamaan. Tämä rekrytointi on iso ja tärkeä pala kokonaisuutta. Meillä itsellämme ei ole kokemusta isosta hallitusta kasvusta, joten siihen on tärkeä saada sellaisen kokenut ihminen. Monta asiaa on opeteltu kantapään kautta, tätä ei haluta mennä samalla kaavalla. 
Viime päivinä olen luonut eri vaihtoehtoja, miten Skotlannissa asiat voivat mennä. Ihan laidasta laitaan, jottei tulisi vastaan tilannetta mihin ei osaisi reagoida bisneksen kannalta oikein. Saa nähdä osuuko yksikään skenaario oikeaan. Viikon päästä ollaan joka tapauksessa kokemuksen-pari rikkaampia. Kun muistaisi vielä nauttia hetkestä. Hienosti se menee. 🙂
-Lauri