Yötöitä

Olen Suomen sisäisellä lennolla ja kello on 7:13. Olen herännyt kolme tuntia aikaisemmin ja lähtenyt kohti lentokenttää. Nukkumisrytmini on heitellyt viime aikoina melkoisesti. Edellisellä viikolla menin useasti nukkumaan neljän aikoja aamulla ja nyt heräsin samaan aikaan, vaikka työskentelin Suomessa. Haastavaa tästä tekee se, ettei rytmiä ehdi muodostua kun vaihtelut ovat nopeita ja tilapäisiä. Arvostukseni vuorotyöläisiä kohtaan on noussut kovasti.

Mutta miksi työaikatauluni ovat nyt heitelleet laidasta laitaan? Siihen ei paljoa tarvita. Australiassa aamu valkenee, kun me Suomessa olemme jo untenmailla. Sinnepäin soitteleminen ja puhelinpalaverit hoidetaan meidän aikaan yöllä. Sovin pari peräkkäistä yötyöpäivää siinä toivossa, että kehoni ehtisi jotenkin sopeutua tilanteeseen, mutta eihän se ihan niin mennytkään. Unet jäivät niin lyhkäisiksi, ettei siinä syntynyt kuin univelkaa. Paremmin toimi yksi yötyö viikkoon, kun pari putkeen.

Matkustaessa aikarytmin muuttaminen on helpompaa kun ympäristö muuttuu kelloaikojen mukana. Kun neljän aikaan yöllä ajaa Suomessa autolla, väsyttää taatusti enemmän verrattuna Australiaan jossa aurinko paistaa kuumasti ja kello on 13:00. Valolla on valtava vaikutus ihmisen vireystilaan.

Vaikka aamuyö oli pimeä ja minua väsytti, oli kiva mietiskellä Australian kattomarkkinoiden ominaispiirteitä. Australia on lämmin ja kuiva maa, jossa aluskatetta ei käytetä niin paljoa kuin Euroopassa. Joillakin alueella Vetokattokin toimii pelkästään ristikon asentamiseen eikä aluskatetta tarvita. Puhutaan pienemmistä hyödyistä, mutta hyödyistä kuitenkin nopeamman ja turvallisemman asennuksen myötä.

-Lauri

Väsyttää, ei väsytä, väsyttää, ei väsytä…

10.3. Rentoudun mukavassa keinutuolissa Innovation Housen tiloissa. Ihmettelen mielessäni miten moni pieni asia vaikuttaakin niin isosti mieleeni ja siihen mitä saan aikaiseksi. Kun vastaan tulee innostuneita, aitoja ja hyväntuulisia ihmisiä, tuntuu kuin elimistöön alkaisi kertyä ihmeellistä energiaa. Energiaa, jonka avulla kaikki on mahdollista. Maailma kirkastuu ja alan näkemään paikkoihin mihin en aikaisemmin nähnyt.

Juuri sellainen olo minulla nyt on. En malttaisi odottaa ensi viikkoon. Ikään kuin jokainen solu sisälläni haluaisi lähteä lentämään. Kun liikuttelen jäseniäni, huomaan kuitenkin olevani fyysisesti melko loppu. Vähintäänkin hyvin väsynyt.

Mietin tarkemmin mitä tänään onkaan tapahtunut. Olen tavannut innostuneita ihmisiä ja saanut heistä paljon hyvää energiaa ja innostusta. Mutta on toinenkin merkittävä seikka. Olen ottanut jälleen sen siivet-antavan ihme-kofeiininapin. Sen takia kehoni ei meinaa rauhoittua ollenkaan. Kehoni on joka sekuntti valmiina sinkoamaan keinutuolista ja tekemään maailmanennätyksen. Siltä se ainakin tuntuu.

Olen siis väsynyt ja loman tarpeessa. En vaan malttaisi jäädä lomalle. Ikään kuin työstäni olisi tullut elämää suurempi asia. Päässäni alkaa pyörimään sekavia ajatuksia. Kokoan niitä hetken ja ymmärrän ainakin yhden virheen, mitä teen toistuvasti.

En kuuntele kehoni viestejä. En usko, kun se yrittää sano minulle, että tarvitset lomaa ja lepoa. En suostu uskomaan, etten muka voisi jaksaa. Ja sitä paitsi, siksihän kofeiini on keksitty, että sitä taas jaksaa painaa silmät kiiluen eteenpäin. 😉

Enkö oppinut Äitini tapauksesta mitään? Tottakai opin, mutta taitaa olla eri asia ymmärtää ja vielä toteuttaa sitä oppia elämässään. Työnteon merkitys on kasvanut vaan niin syvälle ja niin pienenä pikku-Laurin sisimpään, että se tulee olemaan vaikeaa. Halua siihen ainakin löytyy. Kai ne kofeiinipillerit pitäisi heittää roskikseen. 😀 (”Haaskuuta, ei kannata”, joku supittaa korvaani).

-Lauri